Moraalipaniikkia rattijuoppoudesta
Rikosprofessorin arvion mukaan 11-vuotiaan lapsen päälle ajanut rattijuoppo on saamassa kahden vuoden tuomion. Onnettomuutta on hehkutettu iltalehtien etusivuilla, ja aiheesta on tullut tuorein moraalipaniikki. En lähde ruotimaan kukkahattuministerien ammattitaidottomuutta, koska asiaa on jo käsitelty erinomaisesti Ville Hautakankaan ja Henri Heikkisen kirjoituksissa. Rattijuopon rankaisuun liittyvä keskustelu on kuitenkin mahdotonta, jos uupuu yhteisymmärrys rankaisemisen perusteista.
Rangaistuksille katsotaan lähinnä kaksi tarkoitusta: tekijälle kostaminen sekä rikollisuuden vähentäminen. Keskusteluissa nämä toisistaan täysin erilliset tarkoitusperät pistetään samaan soppaan, joten keskustelusta ei pääse syntymään mielekästä.
Aina kun tuomiosta puhuttaessa mainitaan "oikeudenmukaisuus", on päivänselvää, että on kyse vain oikeudenmukaisesta kostamisesta tekijälle. Vankeusrangaistus on aina yksilönvapauksien loukkaus. Kostaminen oikeutetaan ns. "silmä silmästä" periaatteella (vaikka fyysiset rangaistukset nähdäänkin nykypäivänä barbaarisina). Yksi vääryys (vankeusrangaistus) oikeutetaan toisella vääryydellä (lapsen tapolla). En utilitaristina hyväksy kostamismentaliteettia, vaan haluan maksimoida ihmisten hyvinvointia. Mielestäni kostamisperiaate kuuluukin menneisyyteen, ja kostaminen väkivaltakoneiston avulla on vain edistynyttä kunniaväkivaltaa.
Rangaistuksen legitiimi tarkoitus on rikollisuuden vähentäminen, joka voidaan nähdä kansan hyvinvoinnin maksimointina. Jos vankeusrangaistukset vähentävät rikollisuutta oleellisesti, ne voidaan nähdä välttämättömänä pahana yhteiskunnan toiminnan mahdollistamiseksi. Populäärikulttuurissa on ajatus, että kovemmat rangaistukset johtavat automaattisesti pienempään rikollisuuteen. Tämä ei ole suinkaan triviaali kysymys, vaan monimutkainen sosiologinen ja kriminologinen kysymys, josta ei liene konsensusta tiedeyhteisöissä.
Varsinkin pitkät vankeusrangaistukset ovat omiaan lisäämään rikoksen uusimisriskiä. Vangit sosialisoituvat vankielämään, ja vankeus aiheuttanee pysyviä psykologisia ongelmia ja tietenkin heikentää työllistymismahdollisuuksia rangaistuksen jälkeen. Kun on loppuelämän "vangin leima otsassa", on monille ylitsepääsemätöntä päästä takaisin "normaaliin elämään". Jotkut kriminologit arvioivat, että tavallisista vankeusrangaistuksista tulisi luopua kokonaan.
Yksi ratkaisu olisi perustaa esimerkiksi saariin pieniä vankien yhteiskuntia, jossa vangit eläisivät (kuitenkin valvotusti) normaalia elämää. Tätä on kokeiltu Norjassa todella hyvin tuloksin. Suomessa uusimisriski on 30 prosenttia, kun Norjan saarivankilassa se on vain 16 prosenttia.
En ole kriminologi enkä osaa tarkemmin arvioida, onko kahden vuoden tuomio optimaalinen rattijuoppouden estämiseen. Ennenkuin voi sanoa mitään tuomion pituudesta, on kuitenkin tehtävä selväksi mitä haluaa tavoitella rangaistuksella. Onko tarkoituksena kostaa tekijälle, vai vähentää rikollisuutta?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Jos katsotaan tätä yksittäistapausta, kyseisellä tyypillähän oli värikäs rikoshistoria jo ennestään. Yksittäistapauksen kannalta on aika selvää, että jos hän olisi esimerkiksi tällä hetkellä vankilassa aiempien rikostensa perusteella, hän ei olisi ollut ajamassa humalassa autoa.
Yleisestävyyden lisäksi rangaistusten tavoitteena on myös erityisestävyys, eli miten rangaistus estää juuri kyseistä henkilöä tekemästä rikoksia jatkossa. Rangaistushan ei kohdistu ensisijaisesti yhteisöön vaan yksilöön, joten mielestäni rangaistuksen ensisijainen tarkoitus on ennemmin yksilöön kuin yhteisöön kohdistuva.
Erityisestävyyden painottaminen tehokkaasti merkitsisi yksilöllisempiä rangaistuksia (esimerkiksi erilaisia valvonta-, seuranta- ja koulutustoimenpiteiden yhdistelmiä), mutta tämä taas on tasa-arvoperiaatteen kannalta ongelmallista, koska monipuolisten rangaistusmuotojen vakavuutta on vaikea verrata keskenään. Tämä on kuitenkin suunta, johon mielestäni pitäisi edetä.
Suomessa on tällä hetkellä meneillään ns. yhdyskuntarangaistuksia koskeva selvityshanke, jossa selvitetään vankilan ulkopuolisia valvonta- ja yhdyskuntapalvelurangaistuksia koskevaa kokonaisuudistusta. Odotan mielenkiinnolla sen tuloksia.
Rangaistusten pituuskeskustelusta on vielä erotettava keskustelu siitä, miten rikoksenuusijoihin tulisi suhtautua. Annetaanko yksittäisen henkilön syyllistyä liian moniin rikoksiin ennen kuin tulee ensimmäistä kertaa tuntuva seuraamus?
Esimerkiksi yleisen hyvinvoinnin voidaan perustella toteutuvan parhaiten silloin, kun jokaiselle annetaan mahdollisuus tehdä elämänsä aikana pari rikosta ilman tuntuvia seuraamuksia, mutta toistuvasti syyllistyviä kohdellaan tiukemmin kuin nykyään.
Jos kerta murhissakaan ei oteta huomioon suoritettuja tuomioita, niin ei tässäkään pidä alkaa meuhkaamaan tekijän aiemmilla tuomioilla. Murhaajat ovat ensikertalaisia, jos edellisestä tuomiosta on kulunut 3 vuotta.
Sitä paitsi; Oikeus koskaan tuomitse tekijää siihen rangaistuksen, joka on lainsäätäjän tarkoitus, koska kaikille luetaan välittömästi puolet tuomiosta armahdetuksi.
Toisaalta utilitaristisesta näkökulmasta vankeusrangaistus vaikuttaa äärimmäisen huonolta tavalta lisätä utiliteettia (kuten esim. vähentää kuolemia). Vankilavuorokausi maksaa huikeat 60-120 euroa, eli vuodessa noin 33 000 euroa. Jos tämän rahan pistäisi vaikkapa syöpäseulontaan tai nuorten mielenterveyspalveluihin, varmaan estettäisiin enemmän kuolemia.
Tuota kysymystä ei tarvitse Suomessa esittää, sillä Suomen lainsäädännön perusteena ei ole kosto, vaan ns. "ansaintaperiaate". Rikollinen siis "ansaitsee" lain mukaisen ja tuomioistuimen määrittelemän tuomion. Tätä perustetta on käsitelty laajalti oikeustieteellisissä julkaisuissa.
Ei se ole sellaiseksi tarkoitettu. Samaa periaatetta noudatetaan kaikkien rikosten kohdalla - sellaistenkin, joissa ei varsinaista yksittäistä uhria ole edes osoitettavissa.
Oletko opiskellut juridiikkaa tai muutoin perehtynyt sen perusteisiin?
En ole käynyt muuta kuin lakitietokurssit yläasteella ja lukiossa sekä oikeustieteen johdantokurssin avoimessa yliopistossa. Harrastuneisuutta erityisesti rikoslainsäädännön seurannan osalta löytyy yläasteajoista lähtien ja Piraattipuolueen parissa olen tutstunut paljon erityisesti tekijänoikeuteen, sananvapauteen ja yksityisyyden suojaan liittyvään lainsäädäntöön. Tekijänoikeuksista olen kirjoittanut Kaj Sotalan kanssa kirjan, jossa käsitellään kyllä paljon muutakin kuin lainsäädäntöä.
Näin filosofisesta näkökulmasta haluaisin kyllä kuulla perusteita, miten "X ansaitsee rangaistuksen" eroaa kostosta?
"Näin filosofisesta näkökulmasta haluaisin kyllä kuulla perusteita, miten "X ansaitsee rangaistuksen" eroaa kostosta?"
Tyypillinen kostolainsäädäntöperiaate oli aikoinaan Hammmurabin laeissa: silmä silmästä - hammas hampaasta.
Suomen kaltaisissa nykyaikaisissa oikeusvaltioissa sen sijaan on kaikille rikoksille mitoitettu tuomio, jonka tekijä ansaitsee. Esimerkiksi 80 kilometrin nopeusrajoitusalueella 90 kilometriä tunnissa ajava ansaitsee rikesakon, 100 kilometriä tunnissa ajava ansaitsee päiväsakkoihin perustuvan rangaistuksen. Ymmärtänet, että kyseessä ei ole kosto ylinopeuden ajamisesta. Vastaavaa periaatetta sovelletaan kaikkiin muihinkin rikoksiin.
USA:ssa ja entisessä Neuvostoliitossa juridiikka on pitkälle yhteiskunnasta eristämiseen perustuvaa periaatetta törkeämpien rikosten kohdalla. USA:ssa otettiin käyttöön 90-luvulla ns. "three crimes and you are out" -periaate, jolloin elinkautinen voitiin langettaa kolmen rikoksen jälkeen mistä tahansa rikoksesta.
Monissa islamilaisissa maissa vallitsee edelleenkin pitkälti kostoperiaate juridiikassa.
Tähän tapaukseen liittyen on vielä sanottava, että moraalipaniikin suuruus korreloi toki vahvasti uhrin iän ja sukupuolen kanssa. Olisi mielenkiintoista nähdä tutkimus siitä, minkä pituisia tuomioita ihmiset pitävät oikeudenmukaisena muuten samanlaisissa tapauksissa riippuen uhrin iästä ja sukupuolesta. Veikkaan että myös tällaisten yliajotapausten kohdalla näissä olisi merkittäviä eroja huolimatta siitä, että uhri on valikoitunut sattumanvaraisesti, jolloin oikeudenmukaisuuden nimissä uhrin ominaisuuksien ei pitäisi millään tavoin vaikuttaa tuomioon.
Tuo on asiaa!
Kirjoitinkin tänään jo toisessa blogissa siitä Huopalahdentien tapauksesta, jossa kuski ajoi selvinpäin pikkutytön kuoliaaksi suojatiellä punaisia päin ajaessaan ja korostin tunnevaltaiselle kommentoijalle, että tuomioon ei saa vaikuttaa se oliko kyseessä pikkutyttöuhri vai alkoholisoitunut yli viisikymppinen rantojen mies. Asiaa tulee tuomioistuimessa käsitellä viileän juridisen oikeudellisesti ainoastaan.
Juuri noin. Itseäni etoi tapa uutisoida Imatralla tapahtuneesta Eveliina Lappalaisen surmasta. Lehtiotsikoissa ja jutuissa todettiin jatkuvasti, että kaunis nuori tyttö surmattiin. Etominen ei johtunut siitä, etten pitänyt Eveliinaa kovinkaan kauniina, vaan siitä, että hänen ulkonäkönsä ei pitäisi liittyä asiaan millään tavalla.
Samaa mieltä paitsi siinä, että mielestäni hän oli myös kaunis.
Ahto Apajalahti
Metsässä kasvaa puita. Näetkö puun, puita vai metsän?
Henkilö on ajanut juovuksissa, on siis rattijuoppo. Se on rangaistavaa.
Henkilö on myös ajanut ihmisen päälle karuin seurauksin. Sekin on rangaistavaa.
Että henkilö on ajanut ihmisen päälle juovuksissa on raskauttava tekijä.
Tässä on kaksi rangaistavaa rikosta, toinen vielä tehty raskauttavien asianhaarojen vallitessa.
Millä tavalla , kuten sanot, "uhri on valikoitunut"?
Otatko vastuuta puhumisistasi, vai höpäjätkö vaan?
Miten tällaiseen saat sotkettua tasa-arvoa, ihmisoikeuksia tai muut sellaista?
Missä ovat uhrin ihmisoikeudet?
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että rikoksen uusinnasta samassa kategoriassa tulisi antaa välittömästi maksimirangaistus ja mielellään 'erikoiskovalla' asteikolla. Oli kyseessä sitten pitely, lievä ratti, törkeä ratti, kavallus, surma tai muu vastaava - ei salama kahta kertaa samaan paikkaan iske. Uusintaprosentit ovat nimittäin sen verran kovia, että parempi pitää sitten yhteiskuntakelvottomat lukkojen takana jos se 'saunan takunen' ei ole valinnoissa mukana.
Lievän pitelyn uusijalle automaattisesti rangaistus törkeänä pahoinpitelynä ja rangaistus asteikon pohjoispäästä. Ja niin edespäin. Tietysti monessa tapauksessa jo kertakin on liikaa.
Kaverini veli JOUTUU LUSIMAAN 10v vankilassa Foridassa, hän ajoi humalassa toisen autoilijan kuoliaaksi, se oli hänen ensimmäinen rikkeensä Amerikassa ja kuollut autoilija oli ollut myös humalassa. Suomessa viisi kertaa rattijuoppoudeta kiinnijäänyt, ajaa 11v lapsen kuliaaksi jalkakäytävällä kännipäissään, pakenee paikalta, vastustaa pidätystä, saa todennäköisesti 2v vankeutta mutta LUSII SIITÄ TODELLISUUDESSA vain noin vuoden ja voi olla että osan avo vankilassa. Voi että nämä pehmeät arvot ovat hienoja, tällä hetkellähän voit esim. varastaa kaupasta vaikka koko ikäsi mutta et joudu siitä vankilaan.
Sanoisin kyllä aika koviksi arvoiksi sellaista, ettei kunnioiteta ihmiselämää vaan annetaan lieviä rangaistuksia välittämättä siitä, jos rangaistuksen estävä vaikutus on pieni. :p
Btw, itse veikkaan 3-3,5 vuotta aiemman rankan rikoshistorian ja paikalta pakenemisen vuoksi, ja että joutuu lusimaan 2/3. Ei tämä nyt tietenkään valtavasti eroa tuosta mitä sanoit, mutta kuitenkin.
Tarkennus muuten. Se rikosoikeuden professori arvioi pituuden tulevan olemaan "kahdesta kolmeen vuotta".
Jenkeissä ovat tuomiot ylipäätään moninkertaisia suomalaisiin vastaaviin verrattuna. Pisimmät vankeustuomiot, joita on langetettu elinkautisten lisäksi, ovat yli tuhannen vuoden pituisia. Kuolemantuomioita viljellään edelleen yleisesti ja vankien määrä on maailman korkeimmalla tasolla asukaslukuun nähden.
Ei siis tarvitse verrata vain kuolemantuottamuksesta langetettua tuomiota - vastaava vertaus antaisi samansuuntaisen tuloksen kaikissa muissakin rikoksissa.
Ok, mutta pointtini oli silti se että kuinka naurettavan pienet tuomiot on Suomessa.
Jenkeissä tuomarit joutuivat korottomaan tuomioiden pituuksia, koska myös siellä kukkahattutantat päästävät tuomitut puolella hinnalla.
Suomessa taasen tuomarit tietävät tasan tarkkaan, että kun he antavat esim lain vaatiman minimirangaistuksen, niin he ovat itse asiassa silloin rikkoneet lakia, koska se minimi jaetaan vielä kahtia. Tuomarit ovat selvästi valtionpetäjiä, sillä tietäessään, että Suomessa on vallalla armahdusautomaatti, tuomareiden pitäisi antaa tuplarangaistukset, jotta lainsäätäjän tahto tulisi täytettyä -- ei voi olla oikein, että murhasta pääsee parin vuoden istumisella, vaikka laillinen minimi on kuusi vuotta!!!!!!
"Suomessa taasen tuomarit tietävät tasan tarkkaan, että kun he antavat esim lain vaatiman minimirangaistuksen, niin he ovat itse asiassa silloin rikkoneet lakia, koska se minimi jaetaan vielä kahtia."
Nyt olet kyllä "vähän" pihalla. Ehdonalaiseen vapauttaminen on toki lakiin perustuva juttu.
"Tuomarit ovat selvästi valtionpetäjiä, sillä tietäessään, että Suomessa on vallalla armahdusautomaatti, tuomareiden pitäisi antaa tuplarangaistukset, jotta lainsäätäjän tahto tulisi täytettyä --"
Lainsäätäjän tahto toki toteutuu tällä hetkellä, koska lainsäätäjä on säätänyt mahdollisuuden päästää ihmisiä ehdonalaiseen.
"ei voi olla oikein, että murhasta pääsee parin vuoden istumisella, vaikka laillinen minimi on kuusi vuotta!!!!!!"
Murhasta ainoa rangaistus täysi-ikäiselle ja täydessä ymmärryksessä tuomitulle on elinkautinen. Armahdusta siitä voi periaatteessa anoa koska tahansa, mutta muistaakseni 15 vuoden istumisen jälkeen on säännönmukainen oikeuskäsittely, jossa voi päästä ehdonalaiseen.
Taposta minimirangaistus on kahdeksan vuotta vankeutta. Tästä voi kyllä vapautua neljän vuoden kuluttua, kuten lainsäätäjän hyväksymistä ehdonalaiseen päästämistä koskevista säännöksistä ilmenee.
tieten tahtoen rikoksiin syyllistyvät ja rikoksen uusijat ovat monella tapaa jo menetettyjä tapauksia. lyhyet, vuoden tai pari mittaiset, vankeusrangaistukset ilman mittavia seuraamismenetelmiä johtavat ainoastaan rikoksien uusimiseen ja syrjäytymiskehityksen pahenemiseen.
ennaltaehkäisy vaatii pitkäjänteisempää työtä ja varhaista puuttumista, sekä tietysti sosiaalisesti rattijuoppoutta paheksuvaa asenneilmapiiriä, johon pirtaan nollatoleranssi sopii oikein mainiosti :
http://tuomasheikkila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/93195-rattijuopot-kuriin-...
nykyäänhän suomessakin on kohtuukäytön arkipäiväistyttyä alkanut esiintyä ihme asennevammaa, jonka mukaan lievässä alle puolen promillen humalassa on sopivaa ajella vaikka hayabusalla. osa taitaa pitää pienessä sievässä autoilua jo jopa ihmisoikeutena??
Vankeusrangaistuksella on muitakin tehtäviä kuin rikollisuuden vähentäminen. Tärkein lienee väkivaltamonopolin legitimointi ja samalla oman käden oikeuden karsiminen.
Jos ihminen tappaa toisen ihmisen kolmannen kerran aina vankilasta päästyään niin silloin kuoleman tuomio on ainoa oikea, ja kaikkia muita ihmisiä kohtaan oikeudenmukainen rangaistus.
Alkaa tympiä tuon sanan kukkahattu käyttö. Sitä käytetään ties missä yhteydessä.
Kriminologit ovat sangen yksimielisiä siitä, että rangaistusten koventaminen ei johda rikollisuuden vähenemiseen. Ihmiskunta ei kuitenkaan ole vielä niin "henkisesti kehittynyt", että rangaistuksen funktio rajautuisi ainoastaan estävyyteen. Sovitus on myös vahvasti mukana.
Estävyysajattelussa pohjoismaat ovat edelläkävijöitä. Sen sijaan esim. USA:ssa kriminologien mielipiteet jäävät kansan syvien rivien kostomentaliteetin varjoon. Tuloksena ovat järjettömän ankarat rangaistukset, jotka kuormittavat koko yhteiskuntaa samalla, kun kokonaisrikollisuus pysyy suurena.
Tuomiot toimivat pelotteena. Jos rikoksista ei rangaistaisi niin kukaan ei noudattaisi lakia. Rikollinen ei voi tehdä vankilassa rikoksia. Tämä myös ehkäisee ennalta. Aikaisemmin rattijuoppoudesta joutui linnaan 60-70-luvulla. Luulen että tämäkin rikos olisi jäänyt tekemättä jos kaveri olisi lusinut 2-3 kertaa ratista. Vaan olisi voinut jatkaakin "uraansa". USA:ssa 2,4 milj. vankia eli vajaa prosentti väkiluvusta. Suomessa 0,1%. Ero johtuu enimmäkseen kovemmista rangaistuksista. Joka tapauksessa sananvapauden käytöstä saa Suomessa isomman tuomion.
Saako Suomessa sananvapauden käytöstä "isomman" tuomion.
Mihin tuomioon viittaat, vai onko niitä useampia?
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 29 kommenttia