Hallitus demokratian jarruna

Minkä takia Suomessa on edelleen pakkoruotsi, vaikka (ilmeisesti) enemmistö uusista kansanedustajista vastustaa sitä? Syy on tietenkin RKP, joka on vuosikymmenten ajan pitänyt pakkoruotsia kynnyskysymyksenä hallitukseen lähtemisessä. Noin neljän prosentin pienpuolue päättää yksin Suomen kielipolitiikasta.

Suomessa asioista päättää oikeasti hallitus eikä varsinainen Eduskunta. Nykyään on tullut tavaksi muodostaa enemmistöhallituksia, joten eikö kansan tahdo toteudu hallituksen päätösten kautta? Käytännössä ei. On perusteltua väittää, että koko Eduskunta kuvastaa jossain määrin kansan arvoja ja poliittisia mielipiteitä.

Hallitus osuus Eduskunnasta on kuitenkin noin 50-60%, ja hallituksen kannat määrittelee (yksinkertaistaen) hallituksen enemmistö. Toki käytännössä hallitusneuvottelut ovat monimutkainen poliittinen vääntö, mutta ideaalisesti ajatellen hallituksen kannat tulevat hallituksen kansanedustajien (tai puolueiden) kompromissien kautta. Loppujen lopuksi vain 30% Eduskunnasta määrittelee kussakin kysymyksessä mihin ratkaisuun Eduskunta päätyy.

Hallitus toimii vain sillä periaatteella, että kansanedustajat painostetaan äänestämään omien mielipiteidensä vastaisesti. Jos kansanedustajat äänestäisivät muutenkin hallituksen linjan mukaisesti, ei mitään erillistä hallitusohjelmaa tarvisi edes kirjoittaa.

Toisinaan hallituksen edustajat äänestävät hallituksen linjan vastaisesti. Jatkuvasti omien arvojensa mukaan äänestäminen johtanee eduskuntaryhmästä erottamiseen, kuten kävi kahdelle Vasemmistoliiton edustajalle. Kiistatapauksissa hallitus voi kuitenkin myöntää muutamalle edustajalle "oikeuden" äänestää hallituksen linjan vastaisesti, kuten Jyrki Kasvi teki Lex Nokian tapauksessa.

Tämä on naurettavaa poliittista sirkusta. Hallitus varmistaa etukäteen, että laki menee varmasti läpi. Tämän jälkeen hallitus antaa luvan muutamalle edustajalle äänestää hallitusta vastaan, jotta edustajat eivät menettäisi omien äänestäjiensä tukea. Eduskunnan äänestyksillä ei nykyään olekaan käytännössä mitään merkitystä, vaan äänestystulos sovitaan salaisissa hallituksen neuvotteluissa. Ei ole mikään ihme, että kansalaisten luottamus politiikkaan on alhainen. Politiikan tulisi olla avointa.

On kuitenkin yksi legitiimi syy päätösten tekemiseen hallituksen kautta. Talouspoliittisiin päätöksiin tarvitaan tiettyä johdonmukaisuutta, ja hallitus pystyy tämän takaamaan. Äänestyksissä yleinen talouspoliittinen linja saattaisi heilahdella rajustikin äänestyksestä toiseen. Ei ole kuitenkaan mitään syytä, miksi ns. arvokysymyksistä, kuten sukupuolineutraalista avioliitosta, pitäisi päättää hallituksessa.

Kaikki vaikuttaa toki kaikkeen, ja myös avioliittolailla on taloudellisia vaikutuksia. On kuitenkin aika kaukaa haettua, että talouspoliittiset vaikutukset olisivat tällaisissa kysymyksissä merkittäviä tai että ne voisivat sotkea talouspolitiikan johdonmukaisuutta.

Mielestäni arvokysymykset tulisi siirtää pois hallitusneuvotteluista, ja jättää hallituksen tehtäväksi ainoastaan talouspolitiikka. Ei ole mitään yleisesti hyväksyttyä tapaa määritellä mikä laki on talouspolitiikkaa ja mikä ei, joten tämän muutoksen toteuttamiseen tarvittaisiin poliitikoiden tahtoa. Nykyinen tapa toimia on kuitenkin kestämätön. Hallitus toimii demokratian ja avoimuuden jarruna.