Minäkin vastustan ja kannatan aborttia!

Kokoomusaktiivi Henri Heikkinen kirjoitti abortista yllättäen varmaan monet. Onhan hän tunnettu arvoliberaaleista ajatuksista. Tekstissä on toki monia ongelmia, kuten Heikkisen kanta, jonka mukaan hän "vastustaa itsekin aborttia kaikissa tilanteissa". Hän kuitenkin toteaa myöhemmin, että sallii sen tietyissä tilanteissa. Lisäksi Heikkinen tekee keskustelusta hankalaa, koska hän sanoo "vastustavan aborttia", mutta kuitenkin haluaa pitää sen laillisena. Yleensä aborttikeskustelussa abortin vastustaminen implikoi sen kieltämistä.

Päädyin kirjoittamaan tämän vastineen sen takia, että aivan liian moni (erityisesti vihervasemmistolaisia arvoja kannattava henkilö) lyttäsi kirjoituksen kumoamatta siinä esitettyjä argumentteja, tai syventymättä aborttikeskusteluun muutoin. Tätä esiintyy turhan paljon vihervasemmistossa, ja kertoo jotain heidän asenteestaan poliittiseen väittelyyn. Jos ei halua kumota "vastustajan" argumentteja, ei ole mikään ihme että kannatuskin putoaa.

Aborttikeskustelu on vaikea aihe, ja Heikkinen todellakin esitti hyviä pointteja kirjoituksessaan. Toisaalta natsiviittaukset "oikeuttivat" monelle tekstin sivuuttamisen täysin. Abortti on hankala poliittinen kysymys juuri sen takia, että siinä mennään fundamentaaleihin ihmisen arvomaailmakysymyksiin: kenellä on oikeus elämään, onko toisen elämä arvokkaampi kuin toisen ja onko kaikilla tasa-arvoiset oikeudet? On ymmärrettävää, että useimmat ihmiset eivät kykene tähän keskusteluun. Argumentteihin vastaamisessa ei riitä tavallinen arvosignalointi, jossa leiriydytään arvoliberaaliin tai arvokonservatiiviin leiriin. Joidenkin vihervasemmistolaisten vastine oli vain ylimielinen naureskelu Heikkisen tekstille ilman, että joutuisi todellakin selventämään oman arvomaailmansa.

Aborttikeskustelu liittyy mielestäni vahvasti myös eläinoikeuskeskusteluun. Koko keskustelun aihehan on se, että millä eliöillä on minkä tasoiset oikeudet. Mielestäni "arvokonservatiivien" suosima "kaikilla ihmissolumassoilla on lähes yhtälainen oikeus elämään" on yhtä huono kuin joidenkin "arvoliberaalien" suosima "ihmisoikeudet putkahtavat tyhjästä synnytyksen yhteydessä".

Aborttikeskustelua ei kannata lähestyä abortista vaan siitä yleisestä arvomaailmasta. Oma arvoni on, että tietoisen olennon vastentahtoinen kärsimys on huono asia, ja sitä on yritettävä rajoittaa. Tästä seuraa suoraan esimerkiksi se, että eläinten tehotuotanto on lakkautettava, koska se edistää tietoisten olentojen kärsimystä.

Myös eläinsuojelulaki on samaa mieltä, vaikka lakia ei noudatetakaan käytännössä. Arvoliberaalit jotka kannattavat tyhmälle ihmisvauvalle kaikkia ihmisoikeuksia mutta eivät mitään oikeuksia sille tehotuotantosialle eivät ole johdonmukaisia ajattelussaan. Toisaalta arvokonservatiivien lajisyrjintä on yhtä vastenmielistä. Miten voi väittää kannattavansa elämää, samaan aikaan kuin sallii eläinten järjestelmällisen tappamisen?

Samasta arvosta voidaan johtaa myös se, että esimerkisi jälkiehkäisy (jota voidaan pitää aborttina) on täysin sallittua, koska se ei aiheuta vastentahtoista kärsimystä. Toisaalta juuri ennen synnytystä tehty abortti aiheuttaa selvästi kärsimystä, tai ainakin rikkoo oikeutta elämään. Oman arvomaailmani mukaisesti oikeus elämään kasvaa sitä mukaa kuin tietoisuuden taso kasvaa.

Abortti on siis mielestäni sallittua tietyissä tilanteissa ja kiellettyä tietyissä. Välimaasto jälkiehkäisyn ja synnytyksen välillä on ongelmallinen. Mikään yleinen "kyllä tai ei" vastaus aborttiväittelyssä on kuitenkin epäjohdonmukainen, mutta helppo vastaus vaikeaan kysymykseen.

Sikiön aivoissa alkaa tapahtua sähköistä toimintaa yleensä kuudennella viikolla, mutta aivot alkavat kehittyä kunnolla vasta myöhemmin. On selvää, että mitä pidemmälle sikiö on kehittynyt, sitä tiukemmat perusteet tarvitaan aborttiin. Viikolla 13 sikiö alkaa jo liikkua, jolloin tulisi vaatia todella hyviä perusteita abortille.

Aborttikeskustelussa jäädään usein jumittamaan raiskausargumenttiin. Ylläolevilla perusteilla raiskauksen uhri voisi tehdä abortin, kunhan sitä ei tehtäisi raskauden jälkipuoliskolla.

Suurin ongelma aborttikeskustelussa on sen jakaantuminen kahteen leiriin, vaikka näiden ääripäiden välille mahtuu todella paljon järkeviä kantoja abortin laillisuuteen. Myös miesvihamielisyyttä esiintyy muutamien naiskirjoittajien teksteissä, joiden mukaan abortti ei muka koske miehiä eikä miehillä ole siten sananvapautta aiheeseen. Jos aborttikeskustelussa käytäisiin kiihkotonta keskustelua ylimielisyyden ja halveeraamisen sijaan, pääsisimme ainakin teoriassa eteenpäin kohti järkevämpää ja johdonmukaisempaa politiikkaa, joka ei koske ainoastaan aborttikysymystä.